Ajatus tähän kirjoitukseen lähti liikkeelle tästä twiittiketjusta, jonka tiimoilta sain muutamia suoraviestejä twitterissä. Muutama viestin lähettäneistä halusi keskustella siitä, miten urallaan pääsee eteenpäin.
Jäin miettimään asiaa ja päätin kirjoittaa aiheesta "Miten saan ylennyksen?"
Moni urallaan eteenpäin tahtova miettii tätä tyypillisesti jossain kohtaa uraansa. Tarjoan tässä kirjoituksessa oman näkemyksen asiasta ja koitan konkretisoida miten sinä voisit edetä urallasi.
100 % ≠ Ylennys
Monet kuvittelevat harhaisesti, että 100% työsuoritukseen yltäminen tarkoittaisi automaattisesti että ansaitsisit ylennyksen. Ei, se tarkoittaa että olet suoriutunut työsuorituksistasi sovitun mukaisesti - olet siis ansainnut palkkasi ja paikkasi.
Vanha klassikko menee näin: sinun pitää nykyisessä roolissasi pystyä vähintään 6-12kk yhtäjaksoisesti suoriutumaan yli 120% tasolla, jotta ylennys olisi edes teoreettisesti ansaittu. Tämä on tietysti suoraviivaista ja helppoa tehtävissä, jotka ovat helpommin mitattavissa / todennettavissa (liiketoimintavastuulliset roolit esim) ja vaikeampaa puhtaissa asiantuntijarooleissa. Pääpiirteittäin kuitenkin jokaisessa roolissa on tavoitteet, joita vasten onnistumista mitataan, joten itse koen että lähes tulkoon jokaisen tehtävän pystyy mittaroimaan.
Lisäksi todettakoon että on vielä eri asia kannattaako esim. parasta myyjää (suoriutunut vaikka 2 v yli 120% tasolla ylentää esimieheksi tai myyntijohtajaksi. Yleensä näet paras myyjä ei ole paras esimies/johtaja (=kaksi täysin eri roolia, jotka vaativat erilaisia vahvuuksia ja taitoja). Kannattaa myös pitää mielessä että mitä "korkeammalle" menet organisaatiokaaviossa, sitä pidempää aikaa "120% suoriutumistasosta" odotetaan.
Minä vs. Me
Ylennys asiantuntijan roolista esimieheksi (päällikkötaso) on monelle vaikea. Identiteettikriisi on ilmeinen, ku omaa onnistumista ei enää mitata sillä, kuinka paljon tai hyvin osaa asioita ITSE, vaan sillä kuinka hyvin saa tiimin toimimaan ja tiimin yksilöt loistamaan.
Keskeinen asia oppia ja ymmärtää on se, että kasvaessasi esimiestehtäviin menestymistäsi mitataan tiimisi onnistumisen kautta. Vasta kun tiimi onnistuu, sinä olet onnistunut.
Monelle asiantuntijalle tämän ajatusmaailman omaksuminen on vaikeaa. Ei haluaisi päästää irti asiantuntijaroolista ja haluaisi "olla paras".
Toisinaan tämä näkyy mikromanageeraamisena. Oma kova asiantuntijuus ja osaaminen toi esimiestehtäviin asti, joten monelle on selvää että heidän tehtävä on vahtia "laatua". Tämä näkyy sitten mikromanageeraamisena ja tiimiläisten mahdollisuus kasvaa ja kehittyä tyssää alkuunsa. Hyvää tarkoitusperä, mutta onneton lopputulos.
Onko kapasiteettia?
Yksinkertaisena ihmisenä olen ajatellut asiaa siten, että ihmisellä on kahdenlaista kapasiteettia (=ihmisen maksimaalista suoriutumiskykyä):
1) "Fyysistä" kapasiteettia: miten pystyt jaksamaan kasvavan työmäärän ja kiirehuiput, miten pidät suoritustason riittävänä. Rapakuntoinen ihminen ei selviä, vaan polttaa kynttilää molemmista suunnista. Jos lisäksi palautuminen (esim. lepo/uni) on kehnoa, ei yksinkertaisesti ole kapasiteettia uuteen haasteeseen.
2) Henkistä kapasiteettia: miten selviät roolin mukanaan tuomasta stressistä, kasvaneista vaatimuksista, uuden ajattelutavan omaksumisesta
Monesti uudessa työssä pärjääminen vaatiikin huomattavasti enemmän jälkimmäistä kapasiteettia. Uudelle esimiehelle jo pelkkään esimiestyöhön liittyvät asiat ovat monesti uskomattoman aikaavieviä ja raskaita.
Siinä missä asiantuntijana oma energiataso riitti oikein hyvin, huomaa sitä esimieshommia aloittaessaan omien energiavarojen hupenevan yllättävän nopeasti.
Hyvä puoli on tietysti se, että jokainen meistä voi kasvattaa omaa kapasiteettiaan. Mutta miten? Hyppää seuraavaan kohtaan...
Päälliköstä johtajaksi
"Johtajapestiä ei anneta, se otetaan"
- Esimieheni yli 10 vuotta sitten
Työntekijän ylennys ja uusi rooli on myös riski yritykselle, siksi esimieheni toteamus minulle on äärimmäisen nerokas. Pienentääksesi riskiä yrityksen näkökulmasta, on tärkeää että pystyt osoittamaan suoriutuvasi potentiaalisesta uudesta hommasta.
"Mutta miten mä muka pääsen tekemään jo niitä hommia kun ei ylennystä vielä ole?"
Tässä yksi helppo vinkki:
Kysy pomoltasi (tai muulta relevantilta pomolta) miten voisit auttaa häntä / keventää hänen työtaakkaa ottamalla / avustamalla jossain asiassa / hankkeessa. Aivan yksi lysti onko hanke se kiinnostavin tai tärkein, monesti itse asiassa sen "paskahomman" hoitaminen esimiehen puolesta nostaa osakkeitasi.
Realismia on ettet varmaankaan saa suoriltaan isoimpien tärkeimpien projektien vetovastuuta, mutta jännästi sitä pääsee erilaisiin pöytiin ihan kuunteluoppilaaksi ja tutustumaan miten esim johtoryhmätasolla asioita tehdään ja keskustellaan.
Kaikki tämä kokemus on kasvattaa ymmärrystäsi sekä mahdollisuuksia onnistua työssäsi. Lisäksi ei haittaa että esimiehesi näkee miten halusit auttaa häntä ja parhaassa tapauksessa tilanne on puhdas win-win = sinä sait arvokasta kokemusta ja näytönpaikan, esimiehesi työkuorma keveni sekä sait hänet näyttämään hyvältä oman esimiehensä edessä.
Kun pääset tekemään "seuraavan tason hommia" jo pikkuhiljaa, pääset helpommin sinuiksi asioiden kanssa ja uuteen hommaan hyppääminen ei tunnu niin raskaalta. Henkinen kapasiteettisi on vähemmän koetuksella kun moni asia onkin jo jollain tapaa entuudestaan tuttu ja johtoryhmässä puhutti kielikään ei ole enää täysin hepreaa.
Tämän vinkin juju on siinä, että valtaosa ihmisistä on passiivisia eikä ole valmiina tekemään työtä saadakseen näytönpaikkoja. Kahvitilojen periltä kyllä löytyy niitä urputtajia, joiden mielestä juuri hänelle olisi pitänyt antaa uusi hanke / ylennys.
Monta eri tietä
Yksiselitteistä keinoa ylennyksen saamiselle ei siis nähdäkseni ole. Paras ja varmin tapa edetä urallaan (jos tälläistä kenties vanhanaikaista ajattelutapaa nyt on soveliasta käyttää) on ottaa pala kerrallaan uusia haasteita, olla aktiivinen ja todistaa oma kyky kannatella suurempaa vastuuta harteillaan. Esimieheksi eteneminen ei aina ole järkevää, varsinkaan jos et koe palavaa halua esimiestyön kaltaiseen palveluammattiin.
Lopetan kirjoituksen vinkkiin: ylennys ei ole itsestäänselvästi aina paras ratkaisu. Montaa meistä kiinnostaa useampi teema ja moni haluaisi kehittyä laaja-alaisemmin, kuin pelkästään suoraan omaa koulutusta vastaavissa tehtävissä. Itse koen omaksi vahvuudekseni esimerkiksi sen, että olen tehnyt sekä myynnin, markkinoinnin että tuotekehityksen / tuotehallinnon tehtäviä.
Toivottavasti kirjoitus herättää ajatuksia! Jatketaan keskustelua aiheesta Twitterissä tai LinkedInissä.
